The Hundred Years' War; A Feudal Power Struggle and Catalyst for National Identity

Ranskalais-englantilainen sota eli Satavuotisen sodan aikakausi oli täynnä draamaa, voittoja ja tappioita – ja tietysti lukemattomia julistuksia sodasta. Se kesti noin 116 vuotetta (1337–1453), mikä johtui osittain siitä, että sotilaallinen toiminta oli epäsäännöllistä ja välillä keskeytettiin rauhajaksoilla. Sodan syyt olivat moninaiset: Englannin kuninkaan Eduard III vaatimukset Ranskan valtaistuimelle, kiista Gascognen herttuudesta sekä taloudelliset ja poliittiset intresit.

Ranskan kuningas Filip VI, joka kuului Valois’n dynastiaan, kieltäytyi tunnustamasta Eduardin oikeutta Ranskan kruunuun. Englannin kuninkaan sukunsa sukujuuret johtivat Frans III:een, joka oli kuollut ilman poikaa. Eduardin vaatima kruunu periytyi kuitenkin Filip VI:lle, mikä herätti kiistoja ja lopulta sodan syttymisen.

Gascognen herttuakunta oli Englannin hallussa ja sijaitsi eteläisessä Ranskassa. Ranskalaiset kuninkaat näkivät sen valloituksena ja halusivat palauttaa alueen osaksi Ranskaa. Kiista Gascognea oli jatkunut jo vuosia, mutta Satavuotisessa sodassa se sai uuden merkityksen: Englannin pyrkimys hallita koko aluetta oli yksi konfliktien katalysaatoreista.

Satavuotisen sodan alussa englantilaiset saavuttivat useita merkittäviä voittoja. Crecyn taistelussa vuonna 1346 Englannin joukot murskasivat ranskalaiset ylivoimalla. Longchampsin taistelu (1346) vahvisti englantilaisia ja johti Normandian valtaamiseen.

Ranskan armeija oli tuolloin suurelta osin aseistettu raskailla haarniskoilla, mikä teki heistä hitaampia ja vähemmän liikkuvia verrattuna englantilaisille joukoille, jotka käyttivät kevyempää varustusta ja pitkää jousta.

Taisteluissa Englannin joukkojen ylivertaisuus oli selkeä:

• Jousimiesten taitavuus: Englantilaiset jousiampujat olivat tunnettuja tarkkuudestaan ja nopeudestaan, ja heidän nuolensa pystyivät läpäisemään Ranskan armeijan raskaita haarniskoita.
• Taktiikka ja johtajuus: Englantilaiset käyttäsivät hyökkäys- ja puolustusstrategioita, jotka olivat tuolloin edistyksellisiä.

Ranskan tilanne näytti pahalta 1350-luvulla. Englantilaiset hallitsivat suuria osia Ranskasta, ja kuningas Juhana II oli vangittu Poitiers’n taistelussa vuonna 1356. Ranskan kansalaisten moraali oli alhaisella tasolla, ja maan tulevaisuus näytti epävarmalta.

Kuitenkin Ransa ei antautunut. Kansallismielinen liikehdintä vahvistui, ja ranskalaiset alkoivat yhdistyä Englantia vastaan. 1400-luvulla Ranskan armeija sai uutta johtoa, kuten Jeanne d’Arcin, joka johti ranskalaisia useisiin voittoihin. Orleansin piirityksen nosto vuonna 1429 oli merkittävä käännekohta sodassa.

Jeanne d’Arc vangittiin burgundilaisten toimesta ja luovutettiin englantilaisille, jotka polttivat hänet roviolla Rouenissa vuonna 1431. Vaikka Jeanne kuoli nuorena, hänen rohkeutensa ja uskonsa inspiroivat ranskalaisia jatkamaan taistelua.

Ranskalaiset saavuttivat lopulta ratkaisevan voiton Castillon’in taistelussa vuonna 1453. Englantilaiset joukot kärsivät tappion, ja Englannin kuningas Henrik VI luopui vaatimuksistaan Ranskan kruunuun.

Satavuotisen sodan vaikutukset olivat valtavat:

• Ranskan kansallisen identiteetin synty: Sodan aikana ranskalaiset oppivat yhdistymään yhteiseksi hyväksi ja vastustamaan ulkoisia uhkia.

• Uusi asetekniikka: Sodassa kehitettiin uusia aseita, kuten tykistöä ja muskettisampia, jotka muuttivat sodankäynnin luontoa.

• Taloudelliset muutokset: Sodan raivaama maa vaati uudelleenrakentamista ja uudet kauppareitit kehittyivät

Satavuotisen sodan seurauksena syntyi myös uusi dynastia Ranskassa: Valois’n suku. Heidän valtakaudellaan Ranska vahvistui poliittisesti ja taloudellisesti ja loi pohjan absoluuttiselle monarkialle.

Taulukko 1: Satavuotisen sodan tärkeimmät taistelut:

Satavuotisen sodan vaikutukset ja merkitys kestivät kauas sen loppua. Sillä oli syvällinen vaikutus Euroopan historian kulkuun, vahvistaen kansallismieltä ja muuttaen sodankäynnin menetelmiä.